maanantai 26. joulukuuta 2016

Ylen nuortensarja tulkitsee vapaasti keskiaikaa ja Suomen lakia

Pitkin vuotta ainakin keskiaikapiireissä on kuhistu Ylen uudesta nuortensarjasta Heroes of the Baltic Sea, joka yhdistää draamaa ja tosi-tv:tä. Suomen saaristoon vuonna 1468 uponneen, kapteeninsa mukaan Hanneke Vromena tunnetun laivan ympärille rakentuva sarja alkoi 26. joulukuuta ja on kokonaisuudessaan katsottavissa täältä.

Kuva: Yle.

Suomen historia on täynnä jännittäviä tarinoita, ja Yleltä on hieno avaus tehdä Suomen keskiaikaa tutuksi nuorelle yleisölle. Ikävä kyllä pelkkä kaunis ajatus ei kanna loppuun asti ainakaan sarjan ensimmäisen jakson perusteella.

Tarina liikkuu kahdessa aikatasossa. Draaman kautta seurataan Raaseporin linnanherra Lars Axelsson Tottin poikaa Axel Larsson Tottia. Axel ja hänen äitinsä Katarina Jönsdotter olivat todella Hanneke Vromen matkassa laivan upotessa Jussarön edustalle marraskuussa 1468. Sarjassa Axel kuitenkin selviää haaksirikosta, ja neljä nuorta yrittävät seurata hänen jättämiään jälkiä.

Ensimmäisen jakson perusteella sarjassa on otettu laajoja tulkintavapauksia keskiajan suhteen. Puvustuksessa ei ole nähty minkäänlaista vaivaa, vaan hahmojen vaatteet ovat jonkinlaisia "entisajan" fantasiavaatteita. Naiset esimerkiksi peittivät 1400-luvulla hiuksensa hunnulla, mutta tästä ei ole sarjassa tietoakaan. Aseeksi näyttää kelpaavan 1500-luvulla kehitetty rapiirimiekka, horisonttia kelpaa tiirailla vuonna 1608 ensi kertaa mainitulla kaukoputkella ja laivaa tietenkin ohjataan 1700-luvulla käyttöön otetulla ruorilla. Keskiajalla laivoja ohjattiin tosiasiassa vielä peräsimeen kiinnitetyllä peräsinpinnalla. Jaksossa ei myöskään näy toista holkkia, joka asiakirjatietojen mukaan purjehti uponneen laivan kanssa.

Iloisena yllätyksenä sarjan ruotsinkieliset henkilöt sentään puhuvat (nyky)ruotsia, mutta suomenkieliset solkkaavatkin sitten mahdollisimman epäkeskiaikaista kirjasuomea. Aivan keskiajan kulttuurin ytimessä ei olla muutenkaan. Esimerkiksi surmansa saava rantarosvo kutsuu rälssimies Magnus Flemingia "aateliseksi" (ädling), vaikka koko sana ei esiinny Pohjoismaissa ennen 1520-lukua, ja perinnöllinen aatelius syntyi vasta Kustaa Vaasan aikana.

Tietenkin taiteilijanvapaudet kuuluvat draamaan, mutta olisi ollut hauska nähdä, että autenttisuuden tavoittelua olisi edes yritetty. Kokemusteni mukaan televisiosarjoilla ja elokuvilla on iso merkitys sille, millaiseksi menneisyys kuvitellaan. Heroes of the Baltic Sea ei ainakaan yhden jakson perusteella ole purkamassa ajatusta siitä, että keskiajalla oltaisiin pukeuduttu kummallisiin harmaisiin säkkeihin.

Margaretha (Minttu Mustakallio) ja Magnus Fleming (Ville Virtanen)
ovat sarjan merirosvokonnat. Kuva: Yle.

"Pieniä" historiallisia epätarkkuuksia suurempi ällistys oli kuitenkin, miten ensimmäisessä jaksossa suhtauduttiin arkeologiaan. Axelin kohtaloa selvittävien lasten ensimmäinen tehtävä oli murtautua merimuseon näyttelyesineitä kuljettavaan rekkaan, missä lapset avaavat Hanneke Vromen hylystä peräisin olleen hylynosan laatikon ja riuhtoivat puunpalaa niin, että se olisi todellisuudessa saanut vakavia vaurioita.

Seuraavaksi lapset lennätettiin saarelle, jossa oli meneillään keskiaikaisen kylätontin arkeologinen kaivaus. Itämeren sankarit tarttuivat metallinilmaisimeen ja lapioon ja tuhosivat arkeologiparkojen vaivalla kaivaman kaivaustason kaivelemalla sen täyteen kuoppia. Kuinka ollakaan maasta paljastui hämmästyttävän hyvin säilyneitä ihmisjäänteitä, jotka irrotettiin kovaotteisesti kontekstistaan. Kohtauksessa huvitti hieman kenttätyöpöydällä ollut Castrénin ja Pietilä-Castrénin Antiikin käsikirja, josta tuskin on suurta hyötyä keskiaikaisen kylän tutkimuksissa.

Ikään kuin kaivauksen sabotoiminen ei olisi riittänyt, lasten tehtäväksi oli keksitty turmella koko "Merirosvojen saaren" kulttuuriperintö: seuraavaksi nelikko siirtyi arkeologeilta anastetuilla polkupyörillä saaren huipulle, missä he ilmeenkään värähtämättä tuhosivat kiviröykkiön, joka oli keskiaikaisen loiston eli merkkitulipaikan jäännös. Kyseessähän on muinaismuistolain 2 §:n tarkoittama "vartiotulilaitteen jäännös", jonka "kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen" on lain 1 §:n perusteella kielletty. Kohtaus on tietysti lavastettu ja nuoret ratkovat vain heille annettuja tehtäviä, mutta tehtävien suunnittelijat olisivat voineet miettiä kahteen kertaan.

Nähdäkseni Yle ei välitä ohjelman nuorelle kohdeyleisölle kovinkaan hyvää viestiä siitä, miten kulttuuriperintöä on sopivaa kohdella. Jaksossahan suorastaan kannustetaan rikkomaan muinaismuistolakia. Vaikuttaa ehkä pikkujutulta, mutta ei ole sitä. Sarjaa katsova nuoriso on luultavasti yhtä epätietoisia muinaismuistolaista kuin suurin osa kansalaisista. Toivon että kukaan nuori ei saa sarjasta inspiraatiota lähteä reijittämään arkeologisia kohteita tai tuhoamaan suojeltuja röykkiöitä.

Ylellä olisi ollut hieno tilaisuus välittää oikeaa tietoa keskiajasta ja kulttuuriperinnöstä, mutta Heroes of the Baltic Sea näyttää valinneen helpon ja eettisesti arveluttavan tien Indiana Jonesin ja Vikings-sarjan hengessä. Odotan mielenkiinnolla, minkälaista keskustelua tämä sarja ja tammikuussa alkava Menneisyyden metsästäjät vielä herättävät.

Edit 28.12.2016: Ylen toiveesta kuvakaappaukset sarjasta on poistettu. Rapier-miekka on korjattu rapiirimiekaksi.

30 kommenttia:

  1. 2016, you did it again! Yle ja ohjelman tuotantotiimi on vain pelinappula, jota tämä vuosi käytti. Kamala ohjelma!

    VastaaPoista
  2. Ei aina voi onnistua - toivottavasti Menneisyyden Metsästäjät onnistuvat Balticin sankareita paremmin.

    Menneisyyden Metsästäjien kohdalla osui silmiini artikkeli http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/23/metallinilmaisin-mita-silla-saa-ja-ei-saa-tehda ja sieltä lause "Muinaisesineitä ei myöskään saa nostaa maasta mielin määrin. Peltoa tutkiessa voi pitää nyrkkisääntönä, että kahden muinaisesineen löydyttyä kaivaminen tulisi lopettaa. Sen sijaan metsässä tai peltosaarekkeella yksi löytö riittää. Enempi kaivelu on kiellettyä, koska löydöt kertovat paikalla olevasta muinaisjäännöksestä, jota kaikenlainen kaivelu vahingoittaa." Toivottavasti sarjassa ei näytetä samaa kuin heidän nettisivuillaan, jossa pahimmillaan kaivetaan kymmeniä esineitä ennen etsinnän lopettamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi tästä niin huolissani. Menneisyyden metsästäjissä on oltu tarkkoina lain noudattamisesta.

      Poista
  3. Kannattaisi aina katsoa myös lopputekstit, jollakin tavalla mukana on asiantuntijana ollut Georg Haggren, ehkä Suomen arvostetuin keskiaikatuntija kait hänelläkin on ollut sanansa sanottavana :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Reijo. Sitä kummallisemmilta sarjan epähistoriallisuudet tuntuvat, vaikka käytettävissä on ollut huippuasiantuntija. Kuulemma myös Museoviraston meriarkeologeja on haastateltu, mutta sekin näkyy heikosti lopputuloksessa.

      Poista
    2. Taisi tuleva maisteri ottaa herneet molempiin sieraimiin. Hyvä sarja! Missä tällaisia mielensäpahoittajia kasvaa?

      Poista
    3. Ihan nykyinen maisteri. En sanonut missään että Heroes of the Baltic Sea olisi huono sarja. Minustakin se on erittäin hyvin tehty ja pelillisyyden yhdistäminen draamaan on mielenkiintoinen uusi konsepti. Arkeologiseen perintöön suhtautuminen on sarjassa sen sijaan mielestäni retuperällä.

      Poista
  4. Asiantuntijoita voi käyttää kovin monella eri tavalla. On eri asia, että tutkijat ovat mukana alusta asti ideoimassa konseptia tai että käsikirjoitustiimiin jopa kuuluu tutkija, kuin että tutkijaa konsultoidaan muutamasta yksityiskohdasta kun käsikirjoitus on melkein valmis.

    VastaaPoista
  5. Näin tavallisena ihmisenä, joka ei historiasta tiedä kuin sen mitä koulussa oppi, huvikseen lukee lehdistä, "harrastaa wanhojen asioiden tutkimista" museoita kierrellen, asuen Oolannin Saltvikissa jossa tehdään yhä mielenkiintoisia löytöjä, tulin minäkin kiinnittäneeksi huomiota lapsinäyttelijöille kirjoitettuun typerään käytökseen. Etenkin kun tiedetään miten helposti tuonikäiset innostuvat seikkailuista, voi olla aihettakin pelätä että lapsia ilmestyy vielä muinaismuistopaikoille aarteiden etsintään. Nyt olisi syytä saada koulujen historianopettajat mukaan, että lapsille painotetaan ettei filmissä nähdyt paikat olleet oikeita, koska niitä EI SAA kaivaa mutta fantasiaohjelmissa kaivellaan feikkejä.
    Maku meni ohjelmasta vaikka traileri sen tekemisestä innosti. En katso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tämä on mielestäni ainakin ensimmäisen jakson suurin ongelma. Monet aikuisetkin ihmiset ovat täysin tietämättömiä muinaismuistolaista. Tuhottu muinaisjäännös on tuhottu, eikä se kuinka vain ennallistettuna ole enää koskaan sama. Toivottavasti opettajat tarttuisivat tähän. Samalla voi ehkä kertoa, että Suomi on täynnä mielenkiintoisia muinaisia paikkoja, raunioita, kumpuja ja linnoituksia.

      Saltvik on muuten arkeologin silmin äärimmäisen mielenkiintoista seutua!

      Poista
    2. Siis oliko tuo kuvattu Saltvikissa? Luulin että jossain Viron saaristossa kun saarelaiset puhuivat Suomea. En kyllä tiedä mitä siellä on keskiajalla puhuttu, mutta tuskimpa ainakaan Suomea :P No ehkä paikka oli ns. kuvitteellninen, joten mitäpä pienistä.

      Poista
    3. Ei sentään, kalkkikivikallioista päätellen ennemmin Gotlannissa. Saltvik ylipäätään on kiinnostavaa aluetta, kävin viime kesänä kurkkaamassa Kvarnbon hallitalon kaivauksia. Sarjan saari oli varmaan olevinaan Uudenmaan saaristoa, kun tarinan laiva haaksirikkoutui Jussarön edustalla Raaseporin lähellä.

      Poista
    4. Joo kyllä se Gotlanti oli. Hämmensi vain tuo kommenttisi Saltvikista. Ehdin jo innostua että Suomen saaristossa on noin mahtavat jyrkät rannat!

      Poista
  6. Sarja oli kyllä pettymys :( Odotin hienoa tarinaa Itämeran historiasta, mutta sarja paljastuikin fiaskoksi. Sarja olisi ollut erinomainen paikka sivistää meitä nuoria Suomen aarteista ja Itämeren mielenkiintoisesta historiasta, mutta nyt se vain vie nuoria kauemmaksi. Hyvä uutinen on, että kokemuksesta voin sanoa että nykynuoret eivät tunnista kummelin ja muonaiskiviröykkien eroa, joten harvinaisemmat röykkiöt lienevät turvassa nuorison etsiettä muinaisaarretta kummelista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Hyvässä viihteessä ei ole mitään vikaa. Juuri se kuitenkin harmittaa, että taas näyttää menneen sivu suun hieno mahdollisuus kertoa nuorille, että Suomessakin on kiinnostaa historiaa ja jännittäviä muinaiskohteita, joita saa ihastella mutta ei vahingoittaa.

      Poista
  7. Jos itse närkästyisin jokaisesta elokuvien tai sarjojen sisällön popularisoinnista ja vielä alkaisin rakennella porttiteorioita niistä... Luulisin silloin, että olen edelleen 80-luvulla...

    Onko tämä sarja nyt joillekin elämää suurempi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sarja sentään ole elämää suurempi, ja minusta sillä on paljon viihdearvoa. Tässä on kuitenkin mielestäni kaksi ongelmaa:

      1) Fantasian esittäminen totena vie pohjaa siltä työltä, mitä tutkijat tekevät tutkimuksensa yleistajuistamiseksi.

      2) Koulujen opetuksessa Suomen menneisyys on vedetty minimiin, eikä muinaismuistolaki ole monelle tuttu. Kun sarjassa näytetään esimerkkiä kulttuuriperinnön kaltoinkohtelusta, voi joku innostua ja seurata esimerkkiä.

      Toki jokainen saa närkästyä tai olla närkästymättä mistä haluaa, mutta joistakin asioista on hyvä keskustella!

      Poista
    2. Varsinkin, kun ylen tehtävä on valistaa. Tähän on lisäksi käytetty verorahoja. En ylipäätään ymmärrä, miksi fantasian pitää väittää perustuvan tositapahtumiin. Tämäkin uppoaisi paremmin jos alussa lukisi: "Vuosi on 2751, 100 vuotta ydinsodan jälkeen."

      Poista
  8. Fantasia/pelillinen. Pitäisi lähteä tästä. Jos haluaa tehdä dokumenttia keskiajasta, siihen ei liitetä sanaa fantasia. Kyllä nyt on herneet menneet nenään ihan vääristä syistä....Tämä ei käsittääkseni ole Suomen historian opetusohjelma. Kuten ei ole mikään rooli/fantasia peli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fantasiassa ja pelillisyydessä ei ole mitään vikaa. Minusta pelillisyys ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että nuoret laitetaan tekemään rikoksia, vaikka vaan "leikisti". Muinaismuistolaki ei varmaankaan ole monelle nuorelle tuttu, ja tässä nyt näytetään miten sitä mallikkaasti rikotaan.

      Sarjan alkusanojen mukaan siinä sekoittuvat taru ja tosi. Faktaa siinä on kuitenkin aika rajallisesti.

      Poista
  9. Ei Ilari mitään turhia herneitä ole ottanut. Tuo menneisyysosio voi olla hyvää tai huonoa viihdettä riippuen katsojan mausta mutta tuo "reality"-osa on minustakin kyllä täysin järkyttävä. Ehkäpä me katsomme tämän yhdessä lasten kanssa ja keskustelemme
    - muinaismuistoista ja niiden kohtelusta
    - hyvästä ja huonosta viihteestä
    - taiteilijan vastuusta
    - kammottavien kuvien käsittelemisestä keskustelemalla

    VastaaPoista
  10. Niin oliko tämän sarjan tarkoitus olla fiktiota vai faktoihin perustuva dokumentti? Et ilmeisesti ole katsonut yhtään viihteellisesti tehtyä sarjaa muiden maiden historiasta, ei tämä mikään uusi asia ole! Vahvistaa vain turha mielensäpahoittaminen sitä että kaikki historiantutkijat ovat kuivaa samettihousukansaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Olen kyllä katsonut moniakin viihteellisiä historiasarjoja, eikä historiallinen epätarkkuus todellakaan ole mikään uusi asia. Pääasiallinen pointtini oli kuitenkin, miten sarjassa käsitellään arkeologisia kohteita. Suomalaiset tuntevat huonosti omaa kulttuuriperintöään ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, eikä tämä ainakaan edesauta nuorten kulttuuriperinnön tuntemusta. Kyllä nyt vakosamettihousut pyörivät jalassa.

      Poista
  11. Sarja antaa myös kyseenalaisen kuvan museoalan toimintatavoista esim. kuljetuksista ja esineiden pakkaamisesta. Ehkä olisi ollut hyvä konsultoida myös museoalan edustajaa ja kulttuuri- tai taidehistorian asiantuntijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylkynäyttely oli auki viimeistä päivää ja sinä aikana, kun lapset tapaavat "Anna Flemingin", kaikki esineet on ehditty tarkistaa, pakata ja lastata rekan kyytiin. Todella tehokasta toimintaa.

      Poista
  12. Noihin Ilarin mainitsemiin anakronismeihin lisäisin vielä tuon Raaseporin linnanherran puolisoa ja poikaa esittävän muotokuvan. Aikamoista "tulkinnanvapautta", kun ottaa huomioon, että tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin käytännössä kaikki pohjoiseurooppalainen taide oli kirkollista.

    VastaaPoista
  13. Muutenkin on huono sarja täynnä juoniaukkoja.

    VastaaPoista
  14. Törmäsin blogiin sattumalta ja jäin lueskelemaan mielenkiinnosta sitä. Minlla on kuitenkin huomautettava että on jopa ankea leimata jokin asia tietylle aikakaudelle. Jos tarkkoja ollaan niin pitäisi snoa etyä kaukoputki keksittiin 1300-luvun ja 1600-luvun välillä mutta vanhimmat todisteet kaukoputkien olrmasta olosta on jälimmäiseltä. Tiettyhän se on teille historian tutkijoille ja argeologeille kauheaa jos jollain asialla on pienikin aikaskaala kun pitä olla tarkasti tietty aikaja paikka johon asia sitoa jotta sitä voidaan tutkia ja jotta se voidaan rekisteröidä. Näin hyvin sanottuna maslikolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Dan96, toivottavasti blogista on löytynyt kiinnostavaa luettavaa. Olen samaa mieltä, että harva innovaatio on syntynyt yhdellä hetkellä yhdessä paikassa (toki tällaisiakin keksintöjä on). Kaukoputken kohdalla on kuitenkin selvää, että vaikka optisilla linsseillä on pitkä historia, ei ole mitään todistetta, että kaukoputkia olisi ollut olemassa ainakaan ennen 1500-luvun loppua. Ei siis ole syytä olettaa, että niitä olisi käytetty Itämerellä puolitoista vuosisataa aikaisemmin.

      Poista