keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Erään keramiikanpalan tarina

Tämän viikon Arkeologinen löytö Aboa Vetus & Ars Novan aulassa on saksalaisen kivisavikeramiikan pala, josta kerroin aikaisemmin. Asiaan syvemmin perehtynyt Maija Helamaa kävi yhtenä päivänä kertomassa siitä lisää, joten ajattelin jakaa tietoa täälläkin.

Sirpale on ensinnäkin valmistettu Raerenissa nykyisen Belgian alueella, missä kivisavikeramiikkateollisuus kukoisti 1500-luvun loppupuolella. Astian valmistusajankohta menee suurinpiirtein aikavälille 1570–1620, mikä jälleen kerran sopii hyvin kellarin muiden ajoitusten kanssa. Palassa näkyy tanssivan miehen jalat, ja se onkin osa yleistä talonpoishäiden tanssia kuvaavaa aihetta.Vastaava löytyy esimerkiksi Raerenin museon typologiasivulta täältä.

Viereinen kaavakuva esittää friisin sijaintia oluttuopissa. Palassa näkyvät jalat kuuluvat loikkaavalle ja kättään ojentavalle miehelle kuva-aiheen vasemmalla puolella. Hupaisa yksityiskohta joka ei kaavakuvassani näy, on oksentava mies tanssikulkueen toisessa päässä. Epäonninen juhlija näkyy ylempänä olevassa Raerenin museon linkissä.

Talonpoikaishäät eivät teemana rajoittuneet pelkästään keramiikkaan, vaan toistuvat myös ajan taiteessa. Tunnetuimmat esimerkit ovat varmasti Pieter Brueghel Vanhemman teokset Häätanssi (1566), Talonpoikaistanssi (1568) ja Talonpoikaishäät (1568).

Pieter Brueghel Vanhempi: Häätanssi. Wikimedia Commons.

Pieter Brueghel Vanhempi: Talonpoikaistanssi. Wikimedia Commons.

Astia on valmistettu muotin avulla. Tällaiset muotit saattoivat periytyä suvussa, joten astian tarkka ajoittaminen ei välttämättä ole aukotonta vaikka kannussa lukisikin valmistajan nimi ja valmistusvuosi. Aboa Vetuksen kellarista löytyneessä palassa näkyy juuri ja juuri tekstikehyksen yläreunaa, muttei lainkaan kirjaimia. Jos paloja löytyisi lisää, saattaisivat nämä tekijän tiedotkin löytyä.

Vaikka pienestä keramiikanpalasta voi saada näinkin paljon irti, jää paljon silti tavoittamatta. Emme saa koskaan tietää, kuka oluttuopin on omistanut ja kuinka se on rikkoutunut. Putosiko se juomingeissa lattialle, iskikö joku sen tarkoituksella säpäleiksi vai oliko jollakin Turun kaupunkipaloista osuutta asiaan? Todennäköisesti tinakannella varustettu oluttuoppi ei tuontitavarana ole ollut halvimmasta päästä. Ehkä se on saattanut kuulua jopa paraisten kirkkoherralle Elias Espingille, joka asui Aboa Vetuksen suuressa kivitalossa 1500-luvun lopussa. Yksi asia on kuitenkin varma: kuka tahansa kyseisen tuopin omistikaan, ei varmasti osannut arvata sirpaleen päätyvän neljäsataa vuotta myöhemmin viikon Arkeologin löydöksi.

Rahoja, nuppineuloja ja kaikkea mahdollista


Aboa Vetuksella tiiliholvi R26 on muisto vain (joskin hyvin dokumentoitu sellainen), ja olen päässyt kaivamaan sen alla olevaa täyttömaata. Alkuun purkaminen kävi helposti hapertuneen laastin ansiosta, mutta lähempänä holvin kantaa laasti oli paljon paremmassa kunnossa ja työkaluksi piti ottaa laastihakku.

Tiiliholvi R26 puolessavälissä purkamista.
Purkaminen kannatti paitsi työturvallisuuden myös löytöjen suhteen. Holvin alla olleesta täyttömaasta on tullut verraten paljon löytöjä, muun muassa ensimmäiset ja kauan odotetut rahat koko kellarista.

Iloinen yllätys seulassa.
Viime viikolla tulleet kaksi kolikkoa ovat kumpikin Vaasa-ajalta ja osuvat mukavasti yhteen kellarin muiden ajoitusten kanssa. Vanhempi raha on kahden äyrin kolikko Juhana III:n tai suomalaisille ehkä tutummin Juhana-herttuan ajalta vuodelta 1573, ja nuorempi taas on 30-vuotisessa sodassa kunnostautuneen Kustaa II Aadolfin lyöttämä äyri vuodelta 1615. Kumpikin rahoista on lyöty Tukholmassa, ja ne olivat niin hyvässä kunnossa ettei tunnistaminen tuottanut paljoakaan vaikeuksia. Juhanan aikainen raha on kaiken lisäksi virhepainos: sen toisen puolen kuva on eri päin kuin toisen.

Löysin netin syövereistä tiedon, että 1500-luvun loppupuolella kyseisellä kahdella äyrillä on saanut lounaan ja oluen. Tieto löytyi täältä.

Piirsin rahoista selventävät kaavakuvat:

Rahojen lisäksi holvin alaisesta täyttömaasta on löytynyt jo kaksi ja puoli nuppineulaa, mikä tarkoittaa että kokonaissaldo on tällä hetkellä neljä ja puoli neulaa. Villimpi mieli voisi jo alkaa laskea asioita yhteen: hmm, aiemmilta kaivauksilta siro sormustin, nyt nuppineuloja ja tekstiiliä... Odotan seuraavaksi löytäväni sakset ja ompeluneuloja.

Kolikot ja uusimmat nuppineulat.

Etteivät löydöt loppuisi tähän, alkoi hyvinkin pian holvin purkamisen jälkeen tulla taas tekstiilinpaloja, joskaan kovin isoista kappaleista ei voi puhua. Kankaankappaleiden seassa oli myös punottua nyöriä. Minkähänlainen vaatekappale kellarin täyttömaahan on mahtanut päätyä? Olisiko kyseessä jotakin yhtä mullistavaa kuin itävaltalaiset keskiaikaiset alusvaatelöydöt?

Tekstiiliä melkein in situ.

Eilen lähetettiin museolta lehdistötiedote kaivausten tähänastisesta etenemisestä. Tiedotteen voi lukea täältä. Siinä on muun muassa kuva ihmisen jalan- ja sormenjäljellisistä tiilistä, joita puretusta holvista paljastui.

Löytömme ovat toki hienoja, mutta ilmassa on kilpailua: museon seinän takaa jokirannasta Turun museokeskuksen kaivauksilta on huhujen mukaan löytynyt keskiaikainen savinen madonna-patsas, 1500- ja 1600-lukujen taitteen kaakeliuunin perusta ja kultasormus. Täytyy yrittää pistää paremmaksi!

Allekirjoittanut kaivaa varovasti esiin tekstiiliä päässään
hieno uusi suojakypärä. Kuva: Elina Helkala

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Lisää kertomuksia Aboa Vetuksen kaivauksilta

Ennen kuin kerron mitään kaivausten etenemisestä museolla haluaisin välittää mitä suurimmat kiitokset Kaisa Kyläkoskelle viime viikolla saapuneesta lahjasta. Olin varsin otettu kun selasin museon postia läpi ja löysin itselleni osoitetun paketin:


Museoon palatakseni kaivaus on edennyt varsin hitaanlaisesti sitten Kronobystä palaamiseni. Syynä ei ole mikään spitaalitartunta tai laiskuus jonka olisin sieltä saanut, vaan tosiasia että keskellä kaivantoani oleva tiiliholvi tekee etenemisestä vaikeaa ellei mahdotonta. Osittain säilynyt holvikaari nimittäin nojaa käytännössä tyhjän päälle; sen alla on epämääräinen kasa kiviä ja tiiliä, joitten välissä on isojakin ilmataskuja. Kuten kerroin taannoisessa videobloggauksessani, oli konservaattori myötämielinen sen purkamiseen, ja viime viikolla tuli asialle Museovirastonkin hyväksyntä. Haluan kuitenkin odottaa huomiseen jolloin kaivausjohtaja Hannele tulee paikalle ennen kuin lähden tekemään tuhojani. Kuten tunnettua, arkeologiahan on tuhoava tiede.


Holvi on tietysti dokumentoitu tarkoin ennen kuin se voidaan purkaa. Tiilet on piirretty, mitattu takymetrilla ja vielä ikuistettu skannaamalla ne laserkeilaimella. Numeroin vielä kaikki tiilet yksitellen, jotta tiedetään mistä kohti holvia ne ovat.


Koska kaivamista on ollut varsin vähän, olen tehnyt sitäkin enemmän jälkitöitä. Käytännössä olen pessyt ja lajitellut löytöjä joita seulasta on tullut. Ollessani Kronobyssä oli Vetuksen kuopastani tullut yksi hieman päänvaivaa aiheuttanut löytö, jonka tapaus ei vielä ole suljettu. Kyseessä on violetti käsintehty lasihelmi, joka näyttäisi olevan vähän liian hyvässä kunnossa ollakseen 1600-luvulta. Toisaalta samasta kellarista on useampiakin hyväkuntoisia lasihelmiä 1990-luvun kaivauksilta. Helmen ongelmallisuutta lisää se, että kesäkoululaiset ovat tehneet koruja tismalleen samannäköisistä helmistä. Ei ole mahdottoman vaikea kuvitella kuinka sellainen kesäkoululaisen mukana olisi kulkeutunut kaivantoon.

Ongelmallinen lasihelmi. Kuva: I.A.

Kävimme viime viikolla museotyöntekijöiden kesken sivistämässä itseämme melkein naapurissa Luostarinmäen käsityöläismuseossa, jossa on esillä uusi näyttely Rettigin tupakkasuvusta. Näyttely kosketti meitä, sijaitseehan Aboa Vetus & Ars Nova -museo Rettigin palatsissa. Tässä muutama tunnelmakuva Luostarinmäeltä:

Museaalista menoa Luostarinmäellä. Kuva: I.A.

Tupakkasato on tänä vuonna kuulemma ollut laihanlainen. Kuva: I.A.



Jotta olisin täysin rehellinen museon arjesta, kerron vielä yhden havainnon. Museon vakiohenkilökunta vakiokahvinjuojineen on selvästi kesälomalla, sillä viime viikolla huomasin useaan otteeseen jonkun jättäneen kahvinkeittimeen paahtumaan onnettoman lirun keittämättä uutta kahvia. Tämä siitäkin huolimatta, että graafikkomme Jari on askarrellut keittimen viereen kauniin moralistisen runon oikeaoppisesta toiminnasta. O tempora o mores.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Vetuksen apilasolki

Aiemmin julkaisemani kuva Aboa Vetuksesta löytyneestä apilasoljesta saattoi jäädä vähän epämääräiseksi, joten tein soljesta myös 1:1 piirroksen. Piirroksesta erottuu paremmin soljen nyppyläkoristelu.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Näkemiin Kronoby, hei taas Turku

Niin kului viikko äkkiä parhaimmillaan viisitoistatuntisten työpäivien ääressä, ja tuntuu aika miellyttävältä olla taas normaalipituisten työpäivien parissa Aboa Vetuksessa. Paluumatkalla etenkin Porin jälkeen satoi kaatamalla niin ettei autosta tietä nähnyt, joten oli ehkä hyvä että spitaalihospitaalin kaivaukset saatiin kunnialla loppuun ennen sadetta.

Korpholmenin kuopat kaivettaessa...

...ja täytettyinä. Kuvat: I.A.

Ilmeisesti minun kannattaisi olla useamminkin poissa museolta, sillä rehkiessäni Kronobyssä tekivät kesäkoululaiset viime keskiviikkona hienoja löytöjä. Museolla minua odotti tällainen yllätys:


Saapasjalkaisen miehen kuvalla varustettua saksalaista
kivisavikeramiikkaa. Kuva: I.A.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Viikon sitaatti

    Tämä ei ole mitään rakettifysiikkaa.        
                 - Mikko Helmisen näkemys arkeologiasta Kronobyn Korpholmenin kaivauksilla 2012

Ensimmäisenä yleisökaivauspäivänä Korpholmenilta löytynyt
muutaman vuosikymmenen ikäinen kello. Kuva: I.A.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Korpholmen, Kronoby - lauantai

Päivä 5
Lauantai 7.7.2012

Viimeinen kaivauspäivämme sujui yllättävänkin mutkattomasti. Siinä missä viime vuonna ahkeroimme ylityötunteja keskiyöhön aski saadaksemme kuopat kaivettua pohjaan, saimme tänään lopetettua jo kuudelta. Kolme kaivantoamme oli kaivettu jo lähes puhtaaseen pohjamaahan, joten päätimme avata vielä yhden kuopan alueella olevan kolmannen kumpareen kohdalle. Oletimme sen olevan kolmas spitaalisten talon liesi. Kaivannosta paljastui runsaasti tiilimurskaa ja kivijalka, jotka vaikuttivat lupaavilta. Kuoppa oli kuitenkin liian pieni että rakenteesta voisi sanoa mitään varmaa. Turhaa sen kaivaminen ei kuitenkaan ollut, saimmehan sentään tietää että kumpareessa todella on jotain.

Kruunupyyssä vietettiin tänään Krombi-päivää, ja kahvitauolla saimme lahjaksi päivillä myytyjä "Korpholmenin sekoitus" -karkkipusseja. Mahtavan kekseliäissä minigrip-pusseissa oli kaivauksen hienoimmat löydöt: sokerista, marsipaanista ja karkkimassasta tehtyä ikkunalasia, ruostuneita nauloja ja liitupiipun pesä ynnä muita murusia. Hyviä olivat!

Kaivausten aikana ei samassa määrin kuin viime vuonna tullut ajatelleeksi paikkaa itseään. Viime kesänä jatkuvasti oli ajatellut spitaalisia ja spitaalisten suljettua elämää aitansa takana, mutta näissä kaivauksissa ajatukset keskittyivät vain tekniseen työskentelyyn. Vasta kun kuopat oli täytetty ja jäin yksin katselemaan kaivausaluetta, jossa viikon tallaamisen jälkeen spitaalisten talon jäännökset olivat selvästi esillä, palasivat mieleen ne elämänkohtalot jotka juuri sillä paikalla oli vuosisatoja sitten koettu. Jotkut hospitaaliin suljetuista kuolivat varsin pian tultuaan, toiset taas sinnittelivät toistakymmentä vuotta. Yhtä kaikki Korpholmenille tultiin kuitenkin vailla toivoa paluusta. Näissä oloissa oli vain tehtävä elämästään niin miellyttävää kuin mahdollista. Lähdin alueelta pois hiljaisena.

Tässä taas ja viimeisen kerran tältä kaivaukselta päivän videobloggaus. Tack och hej!


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kronoby, Korpholmen - perjantai

Päivä 4
Perjantai 6.7.2012

Päivämme alkoi melkein verisesti, kun Mikko roiskaisi erehdyksessä mustikkakeitot Jannen päälle. Näytti siltä että mökkiä olisi kohdannut pahempikin verilöyly, mutta ikävä kyllä hirmuteon yhteydessä emme saaneet otetuksi valokuvaa.
 
Tänään putsasimme, valokuvasimme ja mittasimme eilen löytämiämme lattiarakenteita. Saimme makoisat naurut kun huomasimme Keskipohjalaisen nimenneen kaivausjohtajamme Mikon ja Jannen "Turun yliopiston professoriksi" ja tämän kollegaksi. Äkkiä meillä olikin siis kaksi professoria kaivauksella.

Löytöinä saimme luita, isojakin paloja keramiikkaa, kummallista paksua lasiastiaa johon törmäsimme viime vuonnakin ja hauskan vaatehakasen. Taistelimme irti myös erään tuulenkannon.

Tässä bloggaus villistä päivästämme:



torstai 5. heinäkuuta 2012

Kronoby, Korpholmen - torstai

Päivä 3
Torstai 5.7.2012

Päivä oli antoisa jos ei suoranaisesti löytöjen niin ainakin rakenteiden suhteen. Kaivamamme kumpareen alta alkoi paljastua laastinsekaista tiilirakennetta, joka oletettavasti on peräisin liedestä. Sen juuresta puolestaan löytyi jälkiä puisesta lattiasta, joka paljasti meidän kaivavan spitaalisten rakennuksen sisäpuolella.

Päivän hienoimpiin löytöihin lukeutui koristeellinen 1600-luvun tyypin liitupiipun koppa.

Mutta pidemmittä puheitta, tässä tulee videobloggaus:


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kronoby, Korpholmen - keskiviikko

Päivä 2
Keskiviikko 4.7.2012

Korpholmenilla aloitettiin tänään itse kaivaminen. Yleisökaivajia oli parhaimmillaan kuusi kappaletta, ja saimme avattua kaksi parin metrin pituista kaivantoa. Tarkoituksemme on selvittää, miten viime vuonna tutkimamme uuni on sijoittunut suhteessa spitaalisten asumukseen. Toisin sanoen yritämme parhaamme mukaan löytää rakennuksen rajat ja selvittää, mitä kaksi uunin ympärillä olevaa kivi- ja tiilipitoista röykkiötä pitävät sisällään.

Löytöjä tuli suorastaan yllättävän paljon; pääasiassa luuta mutta myös keramiikkaa, lasiesineen paloja, veitsi ja täydellisesti säilynyt ongenkoukku.

Tänään löytynyt ongenkoukku. Kuva: I.A.

Tässä päivän videobloggaus:


tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kronoby, Korpholmen - tiistai

Päivä 1
Tiistai 3.7.2012

Så här börjar det igen!

Lähdimme aamulla Turusta nelihenkisen kaivajaporukan kanssa jälleen Kronobyhyn, Korpholmenin spitaalihospitaalille loppuviikoksi suorittamaan tutkimuksia. Paikan päällä seuraamme liittyi viime vuonnakin mukana ollut Therese. Raivasimme alueen muun muassa moottorisahaa käyttäen ja testasimme laserkeilainta. Ehdimme myös tehdä ensimmäisen löydön jo kaivamatta lapion lapiollista: uuniröykkiön päällä olevasta tuulenkaadosta löytyi hioinkiven kappale.