sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Viikon sitaatti

Elämän kolme valtakuntaa ovat sotkuiset ja sekaiset
                                  kuin hamppukuidut –
ei vain nyt vaan niin on ollut
                                  muinaisista ajoista saakka,
kaikki siksi, että emme oivalla sitä yhtä lausetta;
sata vuotta kuluu yllättäen, väsymme menemään ja tulemaan.
Kirjoitukset luettelevat nimiä ja ilmiöitä,
                                   joista ei koskaan pääse takaisin;
mietiskely tarkertuu tyyneen hiljaisuuteen
                                   eikä pääse irtautumaan siitä.
Niinpä mieleeni muistuvat mainiot sanat Tsung-shanin
                                                         kirjasta:
"Heti kun astuu portista ulos on keskellä rehevää
                                                         ruohikkoa."
japanilainen munkki Ryōkan, käännös Kai Nieminen teoksessa Ryōkan. Suuri hupsu. (Basam Books 2000)

Yoshinogarin entisöity muinaisjäännöskohde Sagassa Japanissa. Kuva: I.A.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Viikon sitaatti

Mikään ei muutu yhtä usein kuin menneisyys; sillä elämäämme vaikuttava menneisyys ei koostu siitä mitä todella tapahtui, vaan siitä mitä uskotaan tapahtuneen.

- Gerald White Johnson teoksessa American Heroes and Hero-Worships

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Viikon sitaatti

Skandinaavien muinaistutkijat väittävät, että verrattain kauan kestävä pakanuus Pohjoismaissa on ollut pääsyynä siihen, että siellä on saattanut syntyä vertaileva muinaistiede, sillä sen kautta on pakanallinen ja muinaishistoriallinen viljelys melkein katkeemattomissa jaksoissa ikäänkuin tullut omia aikojamme likemmäksi, jonka vuoksi se elävämmällä tavalla on saattanut vetää tutkijain huomiota puoleensa. Ja siinä he ovatkin oikeassa.

 - A.O. Heikel teoksessa Rakennukset teremisseillä, mordvalaisilla, virolaisilla ja suomalaisilla (SKS 1887)

Turkulainen portti Heikelin kirjasta

torstai 5. huhtikuuta 2012

Hainhammas jäi medialta piiloon

Kaivelin tämän blogin arkistoja ja löysin reilun vuoden takaa tekstin, jota en jostakin syystä ollut julkaissut. Tässä se nyt kuitenkin on:

Jos ihan rehellisiä ollaan, kumpi on mielenkiintoisempi löytö, Motalan sarviesine vai hainhammas?

Ympäri maailman levisi uutinen ruotsalaiselta kaivaukselta löytyneestä mesoliittisesta "dildosta", mutta kaivaus on tuottanut paljon muutakin mielenkiintoista ja ainutlaatuista materiaalia. Tyypillisten pii- ja keramiikkalöytöjen ohella kaivaus on paljastanut mm. poikkeuksellisen kauniisti koristellun sarven, siron luuharppuunan ja mielenkiintoisinta kaikista, hainhampaan.

Hainhammas on ensimmäinen laatuaan ruotsalaiselta kivikautiselta asuinpaikalta. Ei ole mahdotonta etteikö se olisi voinut tulla maan länsirannikolta, mistä tunnetaan mesoliittisia delfiininluita. Todennäköistä kuitenkin on, että poikkeuksellinen esine on tullut paljon kauempaa, ja sillä on varmasti ollut iso merkitys omistajalleen. Se myös kertoo kivikauden kauppareiteistä, joten olisi jännittävää mikäli sen alkuperä saataisiin selvitettyä.

Motala on aivan poikkeuksellinen kohde juuri säilyneen luumateriaalinsa osalta. Emmehän me voi materiaalin vähyyden vuoksi tietää, vaikka kaikilla Pohjoismaiden kivikautisilla asuinpaikoilla olisi kanniskeltu hainhampaita, mutta ajatus tuntuu epäuskottavalta.

Motalasta, josta tuli kaupunki vasta 1881, on löytynyt tutkimusten yhteydessä muutenkin värikäs historia, josta kertovat erilaiset rautakautiset ja keskiaikaiset löydöt.

Jos Motalan esihistoria alkoi kiinnostaa, niin kaivauksista lisää voit lukea arkeologien blogista tai Ruotsin Museoviraston sivulta.

Isänmaata kaivamassa

Olen ollut taas tovin vaitonainen blogin suhteen, mutta tälle on olemassa inhimillinen selitys; olin nimittäin juuri kuukauden siviilipalveluskoulutuksessa Lapinjärvellä, Itä-Uudenmaan kauneimman kirkonkylän kupeessa. Jos joku haluaa perätä syytä valinnalleni, niin sellainen on helppo antaa: Aboa Vetus & Ars Nova -museo tarjosi minulle paikkaa tutkijasivarina, joten en tohtinut kieltäytyä.

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Ainakin sitä että pääsen kaivamaan. Aboa Vetuksessa on suoritettu arkeologisia tutkimuksia ennen museon perustamista vuosina 1992-1995, ja sittemmin Muuritutkimus ky:n toimesta 2005-2010. Vuoden tauon jälkeen kaivauksia jatketaan museossa niinsanotun Suuren kivitalon, alueen suurimman keskiaikaisen rakennusjäänteen, toisessa kellarissa. Kyseinen kellari on aiemmissa kaivauksissa jätetty lähes silleensä, ainoastaan paria kulmaa on vähän kaivettu. Se on siis täynnä maata.

Aiemmissa tutkimuksissa tehdyn puulustoajoituksen perusteella talo on rakennettu aivan 1400-luvun alussa, ja historiallisia asiakirjoja ja karttoja seuraamalla voi todeta, että talo on purettu 1600-luvun puolivälissä. Tällöin kellarit on täytetty maalla ja päälle on rakennettu Pikkutori-niminen aukio.

Vuoden mittaan on siis tarkoitus tyhjentää kellaria maasta, dokumentoida löytöjä ja rakenteita ja harrastaa siinä sivussa yleisötointa, kaivausalue kun sijaitsee aivan museon keskellä. Kellarin täyttömää on voinut syödä mitä tahansa: todennäköisesti 1600-luvun sirpaleita, mutta mahdollisesti vanhempaakin. Aiempien löytöjen perusteella on mahdollista, että joukosta löytyisi kokonaisia eläimenjäänteitäkin; esimerkiksi 90-luvun kaivauksissa löytynyt ikoniksi noussut kissan luuranko löytyi juuri täyttömaasta. Tietenkin olisi hienoa löytää rakennuksen käyttöaikaan liittyviä löytöjä jotka valottaisivat siellä keskiajalla asuneiden ihmisten elämää: talon 1500-lukua vanhemmasta toiminnasta ei tiedetä käytännössä mitään. 1500-luvun lopussa tontin on omistanut Paraisten kirkkoherra Elias Esping.

Ennen kuin kaivauksia päästään aloittamaan pitää koko maamassa kuitenkin kastella. Vuosien mittaan se on kuivunut rutikuivaksi, eikä siihen tällä hetkellä tehoa kuin ehkä hakku. Tänään saimme asetettua kasteluletkut ja Clas Ohlsonin ruiskut sumuttamaan kellaria, ja ainakin museon ilmankosteus nousi kiitettävästi.

Kellari on aika haastava kaivettava koska siinä on säilynyt paljon tiilisiä ja kivisiä kattorakenteita jotka täytyy tukea. Polttelisi kuitenkin jo päästä survaisemaan lapionsa multiin. Tässä ollaan kirjaimellisesti ainakin kovin lähellä isänmaata.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Viikon sitaatti

Sitten (n. 20 000 vuotta sitten) tulivat uskomattomat 15 000 vuotta, jotka näkivät maanviljelyksen, kaupunkien ja sivilisaatioiden synnyn. 5 000 eKr. mennessä oli laskettu modernin maailman perustukset, eikä mikään mikä tuli sen jälkeen – klassinen Kreikka, teollinen vallankumous, atomiaika, Internet – ole koskaan vetänyt vertoja noille tapahtumille. Jos 50 000 eKr. merkitsi historian syntyä, niin 20 000–5 000 eKr. se varttui aikuiseksi.
– Steven Mithen teoksessa After the Ice. A Global Human History 20,000–5000 BC (2003)

Taiteilijan tulkinta jääpeitteestä edellisen jäätikkömaksimin aikana.
Thomas J. Crowley, Global Biogeochemical Cycles, Vol. 9, 1995. (Wikimedia Commons)